7 viikkoa on pikkuhiljaa kulunut siitä kun matkaan lähdettiin, se onkin jo kirkkaasti pisin aika minulle Suomen ulkopuolella. Vanha sanonta 'kaikkeen tottuu' pitää kutinsa ja kuten arvata saattaa, ei arki pääpiirteittäin täällä sen kummoisempaa ole kuin kotopuolessakaan. Ajattelin tässä kirjoituksessa syventyä vähän tarkemmin oppilaan näkökulmasta Oregon Techin meininkiin, jos siitä vaikka joku tuleva vaihtari jotakin hyötyisi.
Vaihtoraportteja ei tästä kohteesta kamalasti löydy Metropolian kirjastosta, ja ainut Electrical Engineering-raportti on muutamia vuosia vanha. Suuntautumiseni ja osaamiseni sähkössä kallistuu vahvasti voimatekniikan puolelle, niimpä tänne tullessa oli pieniä vaikeuksia hypätä elektroniikan maailmaan. Koululta löytyy joitakin harvoja sähkövoimatekniikan kursseja, kuten Electrical Power (perusteita) sekä hiukan moottoriasiaa, mutta vahva painotus on tosiaan elektroniikassa. Kannattaa todella ottaa opintosuorite englanniksi mukaan, student advisorisi kanssa kurssien valinnat on helpompi tehdä kun he näkevät tarkalleen mitä olet käynyt läpi Suomessa. Tällä hetkellä olen kolmella kurssilla, joista saan juuri kasaan F-1 viisumin vaatimat 12credittiä. Kurssit ovat Electrics II, Control System Design sekä Intercultural Communication. Opettajat vaihtuvat termi termiltä ja et todennäköisesti onnistu käymään esim. Electronics I, II ja III kursseja saman professorin kanssa. Tämä aiheuttaa jossain määrin närää oppilaiden keskuudessa, sillä jotkut professorit ovat tietystikin halutumpia kuin toiset.
Opettajat joiden kursseilla olen käynyt ovat hyvin erilaisia. Jenkeille on normaalia käyttää asianomaisten nimiä julkisuudessa, joten mainitsen pari proffaa tässä seuraavassa.
Mehmet Vurkac on digitaalitekniikan spesialisti ja opettaa useita kursseja sähköpuolella, suosittelen! Nuorimielinen Ph.D, joka kuulostaa kiinnostuneelta ja ulosanti on helppoa ymmärtää. Kotitehtävien määrä on suhteellisen alhainen ja tunneilla on tosi helppo kysyä asioita.
Bruce Barnes on kampuksella se kuuma peruna joka jakaa mielipiteet. Hän on kuin hullun tiedemiehen ruumiillistuma, noin 60 vuotias harmaatukka. Ennenkaikkea oppilaat jotka eivät ole hänen kurssejaan ottaneet tuntuvat vihaavan miestä, kun taas useammilla kursseilla olleet rakastavat. Hänellä on hyvin omalaatuinen opetustapa, jota hän kuvailee itse näin: "I'll throw you into the water and see if you can swim". Tämä on harvinaisen totta ainakin labratunneilla, joissa saatat saada tutkimuksen eteesi, jonka teoriasta ei olla vielä puhuttu luennoilla mitään. Jokatapauksessa raportti oltava valmiina ensiviikolla ja mies kävelee tiehensä, you just got Brucefied. Suosittelenkin valitsemaan heti alussa päteväntuntuisen labrakaverin! Tosiaan ensimmäiset päivät ja viikot hänen kanssaan on yhtä piinaa, käsiala taululla on erittäin huonoa (joudut enimmäkseen tukeutumaan hänen suulliseen ulosantiin muistiinpanoja tehdessäsi) jne. Mutta itselläni tapahtui jotain 3-4vkon jälkeen ja aloin viihtymään hänen tunneillaan. Jos olet kärsivällinen persoona niin suosittelen!
Christian Vukasovich on erittäin pätevä ja opettaa ainakin kommunikointia. Kurssi jolla olen häneen tutustunut on lähiopetuksena erittäin rentoa jutustelua, muistiinpanoja ei juuri ole tehtäväksi. Kuitenkin työmäärä kotona tuntuu suhteellisen raskaalta kurssin opintopisteisiin nähden. Voisin suositella häntä, jos kurssin aiheena on jotakin josta olet aidosti kiinnostunut, olet varmasti tyytyväinen!
Labroissa tarvittavia komponentteja ja varusteita myydään Purvine Hall'n käytävillä sijaitsevista kaapeista muiden oppilaiden toimesta. Tietysti voit tilata tavarat vaikkapa radioshackista, mutta näin on puolet helpompaa. Labroja huoltaa ja ylläpitää yksi hauska persoona, Matt, joka pitää myös huolen siitä että virheistä opitaan!
 |
| 'Battle axe' |
 |
| Pink Out, jossa tuettiin rintasyöpäsäätiöitä. |
Viime sunnuntain karvaan Kanadapelin jälkeen päätettiin tehdä jotain asialle nimeltä kulkuväline. Pikaisen Craigslist surffailun päätteeksi laitettiin viestiä yhdestä Infiniti G20:stä, joka päädyttiin ostamaan vielä samana iltana Medfordista. Maisemanarkkarille melko makoisa reitti tuolta Mt. McLoughlinin kupeesta, kyllä sitä tunteekin itsensä pieneksi näiden vuorten dominoidessa horisonttia joka puolella. Medfordiin saapuessa oli jo pimeää, joten päätettiin tulla katsastamaan sekin paikka vielä paremmalla ajalla uudestaan.
Näytä suurempi kartta
 |
| 1000 dollarilla romumetallia! |
Autoahan täällä saa ajaa Suomalaisella ajokortilla, ainakin tämän ajanjakson verran mitä vaihdossa ollaan. Auton rekisteröinti omiin nimiin myös onnistuu vaikka et olisi USAn kansalainen, sekä pakollinen liability-vakuutus myönnetään myös ulkomaalaisille. Autolla ajaminen onkin sitten melko halpaa verrattuna Suomeen. Bensa maksaa keskimäärin 0,65e litralta ja tänään kävin ostamassa 4l moottoriöljyä suodattimineen à la 13e.
Koulun vieressä kohoaa yllä oleva kukkula, jonne on vielä kiivettävä katselemaan laaksoa. Kuva ei oikein tee oikeutta tämänkään koolle. Mukana myös tenniskentät ja asuinrakennukseni reuna, jonka ylin ikkuna on osa meidän kämppää. Seuraavaan julkaisuun tulee mitä todennäköisimmin juttua reissaamisesta, nyt kun auton kanssa on niin helppo lähteä vaikka viikonlopuksi ajelemaan. Joten stay tuned 'till next time!
