Klamath Falls

Päästiinhän sitä taas sorvin ääreen! Ensimmäinen viikko täällä koululla on mennyt ihan täydessä hiljaisuudessa blogin suhteen, kannettavaan täytyi tilailla vähän osaa jotta sai palikat sopimaan paikallisiin pistorasioihin.

Lauantaina 4. päivä illalla saavuttiin Teemun kanssa tänne Klamath Fallsiin. Lentokentältä paikallisen kv-koordinaattorin kyydissä kampukselle ja laukut huoneeseen, joka muuten oli sittenkin Village-asuntolassa! Yhden kämppiksen ehdin jo siinä väläyksessä tavatakin, kunnes häivyttiin vuokra-autolla kiertelemään kylää ja käymään ostoksilla Teemun kanssa. Auton vuokraus osoittautuikin tosi hyväksi ideaksi, saatiin kevyttä tuntumaa kaupunkiin ja samalla shoppailtua kaikki tärkeimmät lakanoista aamupalatarpeisiin. Tämä kaikki tapahtui keskellä yötä, täällähän näköjään isotkin kaupat kuten Walmart ovat auki 24/7, kätevää.

Sunnuntaina käytiin vielä ajelemassa ja ihastelemassa maisemia. Täällä ei paikallisten mukaan juuri koskaan ole pilviä taivaalla, mutta kuinka kävikään kun Suomipojat ovat viikon olleet kylässä.

                              Teemun vuokrakämppä ja horisontissa Mt Shasta. Kadun nimi                            luonnollisesti Mountain view boulevard.

                             

Kampukselta omasta ikkunastani. Välissä muutama päivä.

                               

Maanantaina alkoi sitten asioilla juokseminen. Luvassa oli tapaamisia mm. kv-koordinaattorin ja student advisorini kanssa. Melkoisen rumban ja säätämisen jälkeen onnistuttiin saamaan minut kolmelle kurssille sisään, joista juuri ja juuri saan kasaan viisumin vaatimat 12credittiä. Lukujärjestys on tosiaan melko erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Omassani on vain muutama 2h päivä ja labrat päälle. Aikaa on siis runsaasti kotitehtävien suorittamiseen, ja niitä todella tulee. Tiistain ja keskiviikon aikana ehdin käymään kaikilla kursseillani kääntymässä, jonka jälkeen päällimmäiset tunteet olivat, että mitenhän tässä käy. Kai sitä uuteen opetuskieleen, ympäristöön ja tapoihin totuttelu sekoittaa päätä pahiten, mutta ensimmäinen viikko meni aivan hukassa olemiseen. Kannattaa heti ensimmäisinä päivinä alkaa tutustumaan paikalliseen tuubin vastineeseen, MyOit- sivustoon. Tänne monelta kurssilta ilmestyy yhteenvetoja vaadittavista kotitehtävistä, tutkielmista ja muista palautettavista. Sieltä pääset myös käyttämään OITn mailia ja näet tulevia maksuja yms. College union- nimisessä rakennuksessa sijaitsee kampuksen info, jossa on tullut ravattua paljon. Sieltä saat muun muassa ID-korttisi, jolla saat tehtyä ostoksia ympäri kampusta.

Kotoutumista olen koittanut jouduttaa kokkailemalla päivittäin, tätä paikalliset kämppikset käyvät aina ihmettelemässä, kun eivät itse paljon muuta syö kuin valmisruokaa. Ensimmäisinä päivinä väitettiin vielä kovasti, että tehdään säännöllisesti yhdessä sapuskaa. Saapi nähdä! Tosiaan, kampukselle jääville en voi kuin suositella näitä solukämppiä. Aivan loistavat tilat ja yksityisyys koulutehtävien tekoa varten.

Kaupassa käymiseen olen havainnut tosi toimivaksi ratkaisuksi kampuksen edestä lähtevät bussit . Näitä on etukäteen haukuttu paljonkin, mutta samalla linjalla kun pääsee Fred Meyerin ovelle ja takaisin, kelpaavat ne ainakin tähän tarpeeseen loistavasti. Näissä jättikaupoissa seikkaillessa menee alussa helposti tunti jos toinenkin. Vaikka kyseessä ei ole periaatteessa prismaa kummoisempi konsepti, uuden tavaran ja miljoonien vaihtoehtojen parissa tulee kummasteltua tovi jos toinenkin. Kaupoissahan ei tietystikään tehdä juuri mitään muuta itse, kuin lapata tavarat kärryyn ja lopuksi autoon. Kassa punnitsee kaiken ja pakkaa vielä pussitkin kärryyn. Bussipysäkille kävellessä olo on hiukan joukkoon kuulumaton, kun 99% ihmisistä liikkuu autoilla ja useiten kyseessä on tällainen omakotitalon kokoinen lavamaasturi. "Mitä suuremmat renkaat, sitä parempi", kuului yhden kurssikaverin sanoma. Linjureilla matkustava porukka onkin sitten selvästi sitä vähäosaisempaa mutta todella värikästä, mistä saankin toivottavasti mielenkiintoisen tutkimuksen. Valitsin nimittäin yhden kurssin kulttuuritutkimuksen aiheeksi julkisen liikenteen Klamath Fallsissa...

Roskaruokaa ja kotitehtäviä.

Koululta löytyy myös suhteellisen pätevän kattauksen omaava kuntokeskus, jossa on tilat vapaillekin painoille. Täällä on tosi laajat aukioloajat ja paikka on ilmainen oppilaille.

Kyllähän tässä on jo ikävä noita alkupäiviä San Franciscossa, kun ainoa huolenaihe oli seuraavan ruokapaikan päättäminen. Ensivaikutelmana kouluttautuvat ihmiset täällä tuntuvat todella omistautuvan asialleen ja työpaikan kanssa asiat otetaan todella vakavasti. Jo nuoret opiskelijat täällä käyttäytyvät ja puhuvat kuin valmiit insinöörit, tiedä sitten kuinka paljon koulutukseen päässeiden nuorien taustajoukot ovat vaikuttaneet tähän kasvatuksen yhteydessä.

Noin yleensä ihmisten käyttäytymisessä on jotain eroavaisuuksia Suomalaisiin, mutta ei mitään niin radikaalia kuin odottelin, ainakaan toistaiseksi. Kuitenkin yleinen kohteliaisuus ja hymyily on aika jees, se saa huononkin aamun kääntymään parempaan suuntaan. Joitain pikkujuttuja joille päivittäin vähän nostaa kulmiaan on mm.
-Ovien availu pitkänkin matkan päässä saapuvalle
-Jatkuva Excuse me kaupoissa, vaikka välissänne olisi reilusti tilaa
-Jatkuva have a good one/nice day
-Tippikulttuuri
-Kenkien kanssa tallustelu ympäri omaa kotia
-Kaverisuhde opettajiin, voit istuutua professorin toimistoon selvittämään jotakin epäselväksi jäänyttä kotitehtävää ja jutella samalla vaikka bändissä soitosta (kokeiltu)
-Myös veteraanien, mutta erityisesti palvelevien sotilaiden arvostus
-Small talk

Lista tulee varmasti jatkumaan mitä syvemmälle kulttuuriin pääsee tutustumaan, mutta tässä päällimmäisiä. Kuvia tähän kirjoitukseen en kauheasti saanut mukaan, täällä kampuksella hengailusta ei hirveästi visuaalisuutta irtoa. Jatkoa seuraa taas kun matskua tulee tai unohtuneet asiat palaa mieleen. Have a good one!!!

Sami