Opiskelijan Elämää

Nelisen viikkoa on nyt reissussa oltu, ja melkoista adaptoitumista jenkkikulttuuriin on keho (+10kg) ja mieli käynyt läpi. Enään sitä ei huomaa juurikaan ihmeellisyyksiä päivittäisessä kanssakäymisessä paikallisten kanssa, vaan odottelempa jo innolla sitä kulttuurishokkia kun kesällä palaa takaisin kotiin.

Koulunkäynti on tosiaan vienyt tähän mennessä lähes kaiken energian harrastuksen ohella, eikä blogille ole löytynyt pahemmin aikaa. Nyt alkaa kuitenkin vihdoin päästä opiskelutahtiin kiinni ja yks asia mikä tässä ainakin on kohentunut on tuotteliaisuus. Helpottaa huomattavasti elämää, tuota tekstiä kun pitää joka tuuttiin kirjoitella raporttien ja toimeksiantojen muodossa. Koulu taitaa myös pyörittää ihan sopivaa bisnestä maksullisen tulostamisen muodossa, sillä jokaikinen palautettava tehtävä on luovutettava professoreille paperilla. En halua edes kuvitella millaiset pinot raportteja notkuu niillä pöydillä! Saattaa olla parempi näin, sillä sähköpostikulttuuri on täälläpäin aika ahterista. Vastauksia ei pahemmin kannata odotella viesteihin vaan paras keino on soittaa tai käydä juttusilla. Mutta koska meikäläinen tykkää pällistellä maisemia niin laitetaan tähän väliin vähän kuvia matkanvarrelta.

Kampus

Kampus. Yksi viikko oli pelkkää sumua, tässä jo hälvenemään päin.

Kaupungilta katsellessa lähes joka suunnassa siintää korkeita kukkuloita.

Klamath Fallsin kupeessa sijaitsee ilmavoimien tukikohta,
hornetit on lähes päivittäinen ilmestys.

Keskustaa.

                                                                         
Eihän se elämä onneksi ihan pelkkää kouluakaan ole ollut. Toisen Suomivaihtarin, Teemun, kämppikset kampuksen ulkopuolella tuntuvat olevan joka viikonloppu järkkäämässä jotakin. Toissa viikonloppuna oltiin kotibileissä, jotka erosivat melkolailla siitä mitä on Suomessa nähnyt. Ensinnäkään porukka ei juonut itseään änkyräkänniin ja pystyit jutustelemaan kaikkien kanssa ihan järkevästi vielä viime hetkilläkin. Jotkut selostivat innoissaan kuinka "we're gonna get so totally wasted now" ja lopputulos tuskin erosi lähtökunnosta. Myöskään meilläpäin juomapelinä tunnetussa beer pongissa tavoitteena ei ollut lärvien veto vaan ajanvietto, vastustajat ihmettelivät kun me Suomalaiset tunnollisesti kumottiin tuoppia sitä mukaan kun pallo sinne tipahti. Bileet loppuivat sitten jo 2 aikaan ja kaikki lähtivät kiltisti lähes yhdellä oven avauksella omille teilleen.

 Viime viikonloppuna käytiin katsomassa koulun korisjoukkueen peliä. Ei ihan ehditty kuuntelemaan kansallislaulua, vähän jäi harmittamaan mutta ehtiihän sitä! Voitokkaan pelin jälkeen tuli vielä lähdettyä baarissa käymään jossa tutut juottivat jotain paikallista "hyvää" kaljaa, en ole mitään niin kitkerää maistanut aikoihin!

Lauantaina piti olla vuorossa tiukkaa lueskelua, mutta päätin sittenkin lähteä mukaan nuotiobileisiin vähän pidemmälle metsään. Oli kyllä niin redneck-täyteinen kokemus ettei toista... Valuttiin ensimmäisten joukossa pienelle aukiolle soisen Aspen Laken rannalle jossa jo nuotiota lämmiteltiin. Siinä sitten countrya kuunnellessa budweiserit kädessä katseltiin kun pikkuhiljaa paikalle alkoi pakkautua kymmeniä ihmisiä truckeineen. Rento hengailu kuitenkin loppui äkisti kun joku sai viestin poliiseista, jotka päivystivät paikalle tuovan metsätien alussa. Täällähän alle 21-vuotiaana ei saa juopotella ja moni lähtikin takareittejä pakoon alkoholimerkintöjen pelossa.

Teemun kämppisten 541OMM offroad porukan harrastuksia nuotiolta.

On jotenkin niin mahtavaa kun ihmiset ovat todella mukavia ja vieraanvaraisia. Esimerkiksi yhden luokkalaisen ehdotus illanmittaan opiskelusta yhdessä osoittautuikin kutsuksi hänen kotiinsa, jossa odotti padallinen ruokaa, maha kiittää. 'Easy going' todellakin kuvaa tätä porukkaa hyvin. Täällä tuli juteltua lähinnä kaikesta mikä ei liittynyt illan opiskeluteemaan. Muun muassa paikalliset aselait sai mun leuan valahtamaan lattiaan. Luokkakaverin kämppis siinä esitteli haulikkoaan ja kyseli että lähdetäänkö kokeilemaan tohon pihalle. Täällä tosiaan voit mennä mihin vain julkiselle maalle räiskimään, kunhan olet pahimman taajaman ulkopuolella. Aseenkantaminen on myös ilmeisesti meidän kampuksella sallittua.

Ruokakaupoissa käynti aiheuttaa yhä edelleen silmien pyörittelyä. Esim. maitohyllyä tuijotellessa silmät antavat ymmärtää edessä olevan jonkin sortin tilkkutäkki, eikä juomavalikoima. Tuotteita kun löytyy jokaiseen lähtöön ja seassa on vielä 1-2 tarjouslappua per puteli niin korvien välissä se kuuluisa apina alkaa lyödä lautasia yhteen. Silloin mukaan tarttuu usein jotain hyvin terveellistä, kuten...

Yksi monista. Laktoosittomia tuotteita löytyy onneksi,
lähinnä kuitenkin vain maidoista. Jogurtit, raejuusto ja
rahkat vielä kadoksissa!

Tässäpä kuulumiset tällä kertaa paketoituna. Ensikertaan!

Sami