Saapuminen ja miniloma

Helsinki-San Francisco 21h. Matka sujui erittäin hyvin aina nykiin saakka, jossa oli koneenvaihto tiedossa. Tullissa henkilökunta ohjaili väkijoukkoa kuin lampaita melko alentavalla tyylillä, fiilis oli kuin inttiin olisi ensikertaa saapunut. Maahantulosyyni oli todella heppoinen, vaikka toista odotin, pitäkää I-20 kaavake mukana käsimatkatavaroissanne! Tästä ehdin nippanappa aikataulun mukaan jatkolennolle, joka päätyi seisoskelemaan terminaalissa ylimääräiset 3h myöhästyneiden matkustajien, sekä äkisti alkaneen lumimyrskyn seurauksena. Kärsimyksestämme heltyneenä lentoemäntä lahjoitti minulle ja vieressä istuneelle toivomamme juomat, ja päästiinkin näin kunnolla vauhtiin paikallisen uratykin kanssa kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Sain myös rutkasti käytännön vinkkejä sekä näkökulmaa USAn arkeen, en mm. ollut tietoinen, että nykyään myös täällä on yleinen sairasvakuutus jokaisella kansalaisella. Aika kului rattoisasti englantia harjoitellessa ja äkkiä oltiinkin jo perillä San Franciscossa. Mielenkiinnolla odottelin vielä viimeisen erikoiskokeen matkustamista metrolla, mutta päädyin taksijonoon sen ollessa jo suljettu klo 24 jälkeen, what the hell? Laukut sitten hotellille ja mies kadulle metsästämään ruokaa.

 

                                         Vapaa tunne kun pääsi Suomen peittävän lakanan ylle

                                                                 NYC "lumimyrsky"

                                                                           Grönlanti

                                                                             Diner yöllä

Sen ihmeempää jet lagia ei vielä havaittavissa, ja heräilin 9 aikaan kaupunkia kiertelemään. Pienoinen arkuus oli mukana kun pikkukaupungin kasvatti hyökkäsi hotellista Union Squaren aamutohinaan, tämä kuitenkin kaikkosi muutaman korttelin käveltyä. Melkoinen elämys, kun tällainen suurkaupunki tempaa mukaan flow'hunsa ja hyvin nopeasti tunnet jo itsesi osaksi kaikkea. Reppu selässä sitä suunnattiin heti hakemaan Prepaid- liittymä ja kahvit Starbucksista.

                                                           

Keskustasta otin nopeimman suunnan rantaan, ja kyllä kannatti, hienot oli aamuauringossa näkymät. Turisteja näillä rantalaitureiden alueilla on aivan saakelisti, ja lähdinkin pohjoiseen aika vauhdilla merileijona- sekä Alcatraz-porukoiden ohitse. Täytyy kumminkin tunnustaa, että sorruin menemään kierrokselle WWII aikaiseen sukellusveneeseen. Mielenkiinto vei voiton ja oli pakko päästä katsomaan omin silmin millaista mahtaa sisällä olla, ahdasta.

Paatissa käynnin jälkeen on tuntunut, että maa värisee silloin tällöin hiukan. Kysyin yhdeltä myyjältäkin mielipidettä tästä mutta pistettiin yhdessä lievän merisairauden piikkiin, tjn... Anyways jos täällä kohta sortuu puol kaupunkia niin sanokaa mun sanoneen. 

Katuja tallaavat myös lukuisat kodittomat, hullut, saarnaajat yms. Vastaan kävelee välillä melko päällekäyvän tuntuisia jeesustelijoita kovaäänisineen ja täysin kilahtaneita foliohattuja huutoineen. Puistossa käydessäni penkillä istui muiden vieressä alaston henkilö, johon kaikki tuntuivat suhtautuvan täysin arkisesti. Onhan tästä paikasta jonkilaista hippivibaa kuullutkin tihkuvan. 

Vielä huominen katsellaan paikkoja ja ehkä tällä kertaa ehdin ajoissa kuuluisaan Mama's ravintolaan aamiaiselle, tänään paikalle oli eksynyt jokunen toinenkin. Illalla lento Klamath Fallsiin ja näin aletaan asettua opiskelumoodiin.

Sami