Olo alkaa olla tyhjä siinä missä pankkitilikin. Voisikohan verrata lapseen, jolta viedään karkki kädestä; olet juuri ehtinyt tulemaan sinuiksi maan tapojen kanssa sekä kaverisuhteet ovat alkaneet lujittua, kun sanotaan hyvästit. Onneksi nämä viimeiset viikot ovat täynnä kaikenlaista tapahtumaa ja reissaamista, näin ollen toivon mukaan lähtöä ei ehdikään ajatella sen enempää. Viimeistä viikkoa todellakin viedään opintojen parissa, ensiviikolla vielä kokeet edessä.
Tulipa vasta hiljattain ajateltua, että miten täkäläinen luonto on niin mun sydämeni vienyt. Se on oltava yksinomaan Kaskadien tulivuoriston aikaansaannosta; kaikki lumiset huiput, laavavirtojen muovaamat kanjonit sekä kristallinkirkkaat vuoristojärvet tuovat todella jylhää syvyyttä kokonaisuuteen. Viimeinen naula tuli arkkuun sunnuntaina, kun ajeltiin vajaan tunnin päähän kraaterijärvelle.
 |
| Laavavirran reitti? |
 |
| Mt Mazama horisontissa. |
Kyseinen lätäkköhän pääsi syntymään n. 7000 vuotta sitten, kun Mt Mazama- niminen tulivuori purkautuessaan romahti maan sisään. Paikkaa jo etukäteen kuvista katselleena en silti voinut uskoa silmiäni, kun ensimmäisen kerran kraaterin reunalle päästiin. Vesi on tumminta sinistä mitä olen nähnyt, ei ihmekään sillä järvi on Yhdysvaltain syvin (594m).
 |
| Keskellä kumpuaa Wizard Island. |
Tuossa reunalla pyöriessään katse harhautui toiseenkin suuntaan, aavaan laaksoon, jossa häämötti se surullisen (ainakin omalla kohdallani) kuuluisa Mt McLoughlin. Koulun järjestämä (peruma) retki piti olla edellisenä päivänä, joten päätettiin jätkien kanssa, notta ensi sunnuntaina viimeinkin valloitetaan tuo huippu. Tässä on nyt sittemmin haalittu kevyttä vaellustavaraa kengistä takkeihin ja pidetty sormia ristissä sään puolesta, sillä tuo on viimeinen viikonloppumme paikkakunnalla. Eihän toki viimetinkaan.
 |
| Horisontin sumussa McLoughlin. |
Nämä seikkailut kun saadaan tehtyä, on aika siirtyä pogoilemaan kaupunkeihin; Portland, Seattle, Los Angeles sekä San Diego. Wish me luck!
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti