Lähdettiin perjantaina liikenteeseen heti neljän aikaan kun saatiin koeviikon viimeiset tentit tehtyä, ja oltiin perillä vasta 9-10 aikaan illalla. Matkalla pääsi näkemään jälleen uudenlaista luontoa, ja pieniä pysähdyksiä tehtiin siellä täällä. Epämieluisat kokemukset hotelleista saivat jatkoa kun netissä tehneeni tilaus ilmaisesta lisäsängystä ei ollut mennyt perille, ja respassa oltiin vaan käsi ojossa pyytämässä lisämaksua. Ei jaksettu alkaa asiasta vääntämään ja maksettiin kiltisti, päästiimpä siitäkin etsimään illallista. Pieni iltakävely keskustan läpi ja saatiin vinkki rannalla olevasta pienestä baarista joka vielä tarjoilisi ruokaa.
| Smith River |
Ainoastaan muutaman kodittoman tallaamilta kaduilta pamahdettiin lähes täpötäyteen, mutta kodikkaaseen karaokebaariin nimeltä Bar Fly. Ja kyllä, se känniläisten laulu on aivan yhtä hirveän kuuloista kuin siellä Baanassakin, terveiset vaan Hyvinkäälle. Me nälkäiset matkalaiset tuhottiin hampparit alta aikayksikön, ja jäätiin muutamat oluetkin maistelemaan kun niin mainostivat 42 hanaoluttaan. Tästä taksi hotellille ja uni tuli vähintäänkin yhtä nopeasti.
Aamulla tankattiin kunnon hiilari-&kofeiinipommi ja paineltiin paikalliseen kuntokeskukseen vetämään "lyhyt" jumppa. No itse reenihän venyi varmaan kolmannelle tunnille, mutta riemu ratkesi vasta pukkarissa kun tajuttiin lähes autenttinen Suomalainen sauna, Turkkilainen sauna ja poreallas. Sanotaanko, että saunomiskiintiötä tuli otettua kiinni ihan vähän vaan...
| Isälle terkkuja, kyllä Scaniat kalpenee. |
| Suomi-invaasio. |
Salin jälkeen levollisin mielin katsomaan mitä tällä kertaa syötäisiin. Löytyikin oikein persoonallinen Lost Coast Brewery, jossa vedettiin pitkästä aikaa jotakin muuta kuin hamppareita. Can't blame us, Jenkit nyt vaan osaavat hampparinsa tehdä!
Tässä vaiheessa matkaa alkoi selvitä, että tästähän meinaa tulla vain tällainen fitnesfätnes kauneuskylpyläreissu, joten äkkiä tekemään jotain muutakin. Parkkeerattiin kaupungin edustalla olevan niemen rannalle ja käytiin kylpemässä vähän lisää, tälläkertaa meressä.
Päätettiin suunnata nokka kohti kotia, ettei koko matkaa tarvitsisi pimeällä ajaa. Paikallisten pitkien valojen käyttökulttuuri on melkoista touhua, säkkipimeällä tullaan valonheittimet katolla vastaan täysin säälittä. Pistää välillä hirvittämään, mutta uskon meidän rakkaan automme Wendyn suojelevan meitä kaikelta pahalta. Kyllä silläkin näköjään rajansa on, kun päätti renkaan räjäyttää ennen kotikylää... Jokatapauksessa loppu hyvin kaikki hyvin, ja taas tuli nähtyä uusia paikkoja.
Menomatkaa, Teemulle kiitos.
Menomatkaa, Teemulle kiitos.
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti