Medford

Heti seuraavana aamuna Bendistä tulon jälkeen pakattiin porukka taasen autoon, ja suunnattiin tuohon lähimpään kaupunkiin nimeltä Medford, jossa ollaan Teemun kanssa käyty jo kahdesti kääntymässä. Tällä kertaa saatiin paikallinen opiskelija mukaan näyttämään paikkoja ja reissusta tulikin loppuakohden melko ikimuistoinen...!

Ihan ensiksi paineltiin jo tutulle Rogue Valley Mall- ostarille viettämään muutama tunti, jonka käytin melko tehokkaasti syytämällä seteleitä alakerran hieroviin tuoleihin. Paremman hieronnan puutteessa näissäkin sai aika mukavasti runnottua selkää auki á la 5 dollaria! Virkistäytyneenä ajeltiin Roxy Ann Peak- nimisen vuoren (1090m) puoleenväliin katselemaan kaupunkia. Illan jo siinä alkaessa pikkuhiljaa pimetä Teemu heitti idean huipulle kiipeämisestä, ja kohtahan sitä huomattiin olevamme farkuissa yltä päältä hiessä matkalla ylöspäin. Seuraavan päivän lööpit neljästä college-opiskelijasta murtuneine nilkkoineen mielessä päästiin kuitenkin pimenevän Medfordin yläpuolelle ihan mukavasti.

Medford yöllä.

Tessa elementissään.

Käytiin ottamassa pakolliset poset tuon kielekkeen nokassa ja lähdettiin väsyneinä takaisin alaspäin. Huomaa ettei intin ajoista ole kovin kauaa kulunut kun siinä pimeässä metsässä musiikit täysillä ja taskulamput päällä melkeimpä odotti milloin joku huutaa valo- ja äänikuria.

Autollekin sitä päästiin, mutta puistonvartijat olivat käyneet heittämässä puomit lukkoon aiemmin illasta. Poliiseilla oli sopivasti jotakin ongelmia kotibileiden kanssa, ja päädyttiin viettämään lukkojen takana 2 tuntia. Opiskelijathan käyttävät kaiken luppoajan tuotteliaasti, ja seuraavana aamuna saikin ihmetellä pimeässä autossa kuvattua harlem sheikkiä puhelimesta...

Vaihtojakso alkaa olla loppupuoliskolla, ja huomasin alkaneeni jo tekemään aikatauluja viimeiselle viikolle, joka onneksi on lomaa. Viimeisten kokeiden jälkeen todennäköisesti suuntaan ensin Seattleen pikkuserkkujen luo, ja sieltä Losiin about viikoksi. Alkuperäinen ajatus oli jäädä San Franciscoon pyörimään pariksi päiväksi matkalla etelään, mutta Losissa järjestetään heti alkuviikosta sen luokan seminaari, että oli pakko ilmoittautua. Itärannikkohan jää tällä reissulla täysin kokematta, mutta mulla ei sinne ole missään vaiheessa oikein ollutkaan hinkua päästä. Sen verran mitä lentojen välissä on New Yorkissa ehtinyt ihmisiä tavata, vaikuttavat he hyvin erilaisilta kuin lännessä. Täkäläiset ovat ällistyttävän ystävällisiä ja viereenvaraisia, 25 vuotta USAssa asunut turkkilainen elektroniikan opettajammekin siitä avautui yksi päivä luennolla, tämä jätti kyllä monet suut auki... Tapaamistani ihmisistä vain murto-osa on matkustanut USAn ulkopuolelle, ja vielä pienempi osa Meksikoa pidemmälle. He ovat ymmärrettävästikin tulleet sokeiksi oman kulttuurinsa piirteille, matka Pohjoismaihin voisikin avata melkoisesti näkökulmaa.

Sami